36 tuntia Espoossa
Mainos: Visit Espoo
Che bella Espoo! Nyt ei tiedetä mistä edes aloittaa..Vietettiin 36h Espoossa ja oltiin koko kööri belloja ja Panchoa myöten onnesta pyöreinä. Niin monta uutta tuttavuutta, upeaa ravintolaa, rohkeaa yrittäjää ja kirsikkana kakun päällä super hyvä reissufiilis. Ihanaa ruokaa tehtiin joka paikassa intohimoisesti raaka-aine edellä ja meidän mieliä lämmitti ne kaikki kohtaamiset, joita näiden salaisten ja ei niin salaisten helmien pitäjien kanssa saatiin kokea. Meidän instagramista löydätte ison kasan kohokohtia, reissufiilinkiä ja pienet haastispätkät joka mestasta. Tässä meidän Espoon visiitin parhaat (suu)palat, jotka kannattaa pitää mielessä kun suuntaatte syysretkelle Espooseen! Suositellaan reissua koko sydämistämme❣️
Kiitos reissusta Visit Espoo, Bistro o Mat, Hanaholmen, Ravintola Plats, Olarin Panimo, Haukilahden Helmi, Maxin Kalan ja Kauppamäen Karamelli.
Miten: Länsimetrolla Rautatientorilta Tapiolaan alle vartissa tai autolla parkkihalliin. Kauppakeskus Ainoa 3.krs, Tapiola
Mitä: A la Carten lisäksi tarjolla ma-pe pöytiintarjoiltava lounas ja sunnuntaibrunssi.
Suunnattiin ensimmäisenä lounaalle Tapiolan Bistro o Matiin. Espooseen vuonna 2020 laajentunut Bistro o Mat laittoi Kirkkonummen ruokamaailman kartalle avattuaan ovensa 2010. Ravintola on ollut Suomen 50 parasta ravintolaa -listalla koko olemassaolonsa ajan. Yrittäjäpariskuntaan Päivi ja Marko Palovaaran törmää lähes päivittäin myös ravintolassa, Päiviin salissa ja Markoon keittiössä. Pohjoismaiset maut ja ranskalainen keittotaito on yhtälö, jossa harvoin mennään metsään ja menullä näkyy vahvasti sesonki. Napattiin Päivi kesken serviisin höpöttelemään meidän kanssa ja syötiin ihanat lounasmenut. Alkuun porkkanakeittoa ja talon omaa rapeakuorista leipää, pääruoaksi täydellisesti valmistettua kalaa ja jälkkäriksi itsetehtyä suklaajäätelöä.
Maista ainakin: upeasti valmistettua kalaa & talon omaa leipää.
Miten: Länsimetrolla Rautatientorilta Koivusaareen 7 minuutissa ja noin kilometrin kävely.
Jatkettiin matkaa varsinaiseen hidden gem:iin, meren ympäröimään Hotelli Hanasaareen ja ihmeteltiin kaikki ääneen miten ei oltu ennen käyty.
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus on yhtä 70-luvun designin ilotulitulitusta. On Kukkapuroa, Eero Aarniona ja Svensk Tenniä. Hotellin taidekokoelma ulottuu sisätiloista myös ulos ja tarjolla on huima määrä taidetta. On grafiikkaa, veistoksia ja valokuvia. Huoneista näkyy luontoa ja merta. Valoisasta allasosastosta aukeaa upea näkymä merelle ja altaassa polskitaan auringonsäteissä. Löylyt otettiin samassa saunassa jossa Kekkonen löylytti nuorta prinssi Kaarle XVI Kustaata kun Hanasaari vihittiin käyttöön vuonna 1975. Herättiin uuteen päivään ihastelemalla auringonnousua suoraan sängystä ja käytiin aamusaunassa ja meressä aamu-uinnilla.
Ennen illallista tavattiin rantakallioilla ravintola Platsin keittiömestari Lukas Hemnell sekä raflan oma kalastaja Christer Hackman, joiden kanssa juteltiin ravintolan ruokafilosofiasta. Lukas puhuu silmät loistaen sesongeista, lähiruoasta ja puhtaista mauista. Christer kalastaa ravintolalle Hanasaaren omilta kalavesiltä mitä milloinkin tulee. Sen ekologisempaa kalaa ei löydy. Kalan lisäksi herra poimii lähistöltä villiyrttejä, sieniä ja marjoja. Päivällä hän oli käynyt Espoosta poimimassa keittiöön valtavan määrän karpaloita.
Päiväsaunan ja allaspulikoinnin jälkeen syötiin takkatulen loimussa illalliseksi upea viiden ruokalajin menu. Ravintolan leipäkori on yksi parhaista, makeaa fenkolinäkkäriä ja ruskistettua voita voisi syödä kilon. Nautimme kuhaa ja kuningasrapua, kuohkeaa valkosipulikeittoa pikkelöidyllä kantarellilla, Christerin kalastamaa ahventa ja mustajuurta, karitsaa ja sieniä ja suklaata ja suolakaramellia.
Illallisen äärellä ihasteltiin korvat höröllä sommelierin ammattitaitoa ja lämmintä palvelua.
Maista ainakin: Pelle Janzon, Lukaksen versio Ruotsin klassikko-yöruoasta, vierestä kalastettua kalaa sekä ravintolan kokin omaa SOPPA-olutta. Osta tuliaiseksi Platsin inspiroiva keittokirja, jonka kansien väliin on painettu ravintolan annokset vuosien varrelta.
Miten: Länsimetrolla Rautatientorilta Aalto-yliopiston pysäkille 11 minuutissa ja 500m kävely.
Matka jatkui Suomen Brooklyniin, Otaniemessä sijaitsevaan Olarin Panimoon, jossa tavattiin paikan tj, ja suomiräpin legenda Tommi Koistinen. Panimolla jengi hääri hieman silmät ristissä sillä edellisenä päivänä oli putsattu pöytä Suomen Paras Olut-kilpailussa. Suomen parhaaksi olueksi sijoittuneen Runaway Neipan lisäksi panimon neljä muuta olutta sijoittuivat muissa sarjoissa top kolmoseen. Respect!
Tommi kierrätti meitä ympäri panimoa ja kertoi kuinka olutta valmistetaan. Kuten kaikki parhaat keksinnöt, myös Olarin Panimo sai alkunsa autotallista. Nyt on kunnon tuotantotilat ja ympärillä valtavat tankit. Pienestä huoneesta panimon takaa leijuu mieletön omenan tuoksu, siellä puristetaan tänään taas yksi tuhannen kilon satsi suomalaista luomuomenaa josta saadaan noin 400 litraa omenasiideriä. Siideri pullotetaan syksyn aikana juhlavaan growleriin eli litran pulloon. Nyt kannattaa laittaa olarin panimon insta seurantaan koska nämä siiderit viedään varmasti käsistä. Ps. Tepon ja Markun hymyt tuliaisia koottaessa oli näkemisen arvoiset!
Maista ainakin: Tommin lempiolut on oma ThiCCC NEIPA.
Fun Fact. Pancho pyysi Kiaa kummitädiksi panimon märichello-oluen korkin alle jätetyllä viestillä.
Miten: Helsingistä autolla
Purjeveneiden keskellä on kaunis valkoinen paviljonki, jossa meidät ottaa avosylin vastaan säteilevä ravintoloitsija Sikke Sumari. Keväällä ovensa avannut, kauniisti uudistettu ravintola kutsuu viihtymään. Kun istuu valoisassa ja puheensorinan täyttämässä ravintolassa ja katselee ulos ruutuikkunoista kimaltelevaa merta ja veneitä on helppo hetkeksi kuvitella itsestä rivieralle. Ravintola on tupaten täynnä ja ihmiset on tullut tänne nauttimaan sillä lounasviinejä näkyy joka puolella. Lounaan salaattipöytä on paras naismuistiin ja ensimmäisen haaste on olla ahtaamatta itseään täyteen talon upealla leivällä ja vatkatulla voilla. Menu alkaa täydellisellä skagenilla, jossa on reilu nokare mätiä, pääruoaksi syötiin ranskalainen bistroklassikko, ankankoipiconfit, belugalinssejä ja perunapyrettä. Jälkkäriksi suklaamoussea ja punaherukoita. Pojat söi burgeria ja bratwurstia & sauerkrautia. Kaikki oli taidokkaasti valmistettua ja todella herkullista.
Maista ainakin: Lounaslistalta skagen, ilta-listalta Siken lempparit lohisashimi ja tomaattista brisketiä kermaisella polentalla.
Miten: Junalla rautatientorilta Kauklahteen puolessa tunnissa.
Koska reissusta pitää aina tuoda syötäviä tuliaisia kurvattiin vielä hehkutettuun Maxin Kalaan ja oltiin sanattomia näiden nuorten yrittäjien tietotaidosta ja rakkaudesta lajiin. Maxin Kalan tarina alkoi Kauklahden idylliseltä Kauppamäeltä, jonne nuori Max perusti vanhan puutalon kivijalkaan kalaliikkkeen vuonna 2016 . Suosion vuoksi tilat jäivät nopeasti pieneksi ja kalakauppa avasi uuden liikkeen K-Supermarketin kanssa saman katon alle. Samaan aikaan mukaan hyppäsi keittiömestari ja vuoden kokki Miki Kurkela. Nyt tiskistä löytyy tuoreiden kalojen ja äyriäisten lisäksi mieletön valikoima valmisruokaa, on haukiwallenbergiä, rapukakkuja, siikatartaria ja lohitatakia. Tarjolla myös lounasta keskiviikkoisin ja torstaisin kello 11 alkaen niin kauan kun riittää. Myynnissä on myös omat nimikko-oluet, laadukkaita raaka-aineita sushiin (soijaa ja riisiä yms) sekä Sakke Yrjölän kala-aiheista taidetta ja kirjallisuutta.
Lapsesta asti kalastanut ja vapaa-aikansa omien lasten kanssa merellä viettävä Max on myös ”kala-aktivisti”. Max puhuu intohimoisesti kestävästä ja ekologisesti kalastuksesta, itämeren tilasta ja kalakantojen elvyttämisestä.
Ehdottomasti oman reissun arvoinen kauppa! Nappaa mukaan kylmäboksi ja hae Maxilta kalat, jäät ja käsittely- sekä valmistusvinkit. Kassalta löytyy kulhollinen lohen nahasta valmistettuja herkkutikkuja perheen nelijalkaisille. Kauklahden alkosta kannattaa nappaa mukaan Maxin nimikko valkkari- tai rosee. PS. Myös me palaamme pian takaisin, sillä maistamatta jäi herrojen nerokas keksintö, haukikebab.
Maista ainakin: Tuoreita kaloja, rapukakkuja, siikatartaria, lohitatakia.
Miten: Junalla rautatientorilta Kauklahteen puolessa tunnissa.
Kauklahdessa ei voi käydä ilman kurvausta Kauppamäelle, josta Maxin Kalakin sai alkunsa. Kun porukka sai puhelun tutusta vapautuvasta tilasta ei mietitty hetkeäkään. Syntyi Bellojen (ja paikallisten lasten) unelmien elämyksellinen herkkukauppa. Saman katon alta löytyy herkkukaupan lisäksi pieni tuotantotila, jossa tehdään omat herkut sekä yläkerrasta pieni juhlatila, jota voi vuokrata lasten synttäreille. Paikkaa pyörittää Elina ja kondiittori Jasmin ja tarjolla on ihanan irtokarkkivalikoiman lisäksi itsetehtyä jädeä, suklaakonvehteja, limua, softista, slusheja, mehujäitä, hattaraa ja poppareita.
Me nautimme jäätelöt terassilla ja ihastelemme sijaintia. Kaksi pientä tyttöä kohtaa portaiden juuressa ” ai tulitko säkin karkkiostoksille” ”joo, karkkipäivä”. Haemme lähikaupasta kylmäpussin ja ostamme mukaan ison purkin jäätelöä. Tivoli-jädessä on popcornjäätelöä, suolakaramellikastiketta, karamellipoppareita ja hattaraa.
Kokeile ainakin: granny smith sorbettia, päärynäsoftista ja suklaa affogatoa.